Pääkoppa

It´s a new day!

Ystäväni on aloittanut uuden uran Personal Trainerina. Lähes 20 vuoden keikkailu ympäri Suomen päättyy ja haaveiden laiva suuntaa uusille vesille. Elämänikäinen harrastus muuttuu nyt päätyöksi. Näin  "40 something-naiset" ottaa elämää haltuun ja kuuntelee sydämen ääntä. Mahtavaa!

Mainoskuvausten glamourista saatiin nauttia, kun ystäväni treenitossuissaan kahlasi rapakon läpi ja kiipesi märkien paalien päälle. Auto jäi rapakkoon kiinni ja vedettiin lopulta traktorilla irti. Mutta kuten kuvasta huomaa, niin asennetta löytyy.

Kuvauspäivä oli kaunis aurinkoinen sunnuntai. Komia auringonnousu saatiin kuvaan vasta parin viikon kuluttua. Kuvat yhdistämällä löytyi tämä back to the roots-meininki, jota haluttiin. Ja ollaanhan sitä ikäänkuin aloittamassa uutta, parempaa elämää, kun personal trainerin puoleen käännytään. It´s a new day! Be gorgeous, be strong!

Tsekkaa www.kuntokehotus.fi

V8-moottori ja riemua napeista

Messujen alla on kierrokset kovilla ja toisinaan moottori vähän yskähtelee. Keskimäärin on tasainen hyrinä päällä. On virtaa, väsymystä, virikkeitä, virkkuukoukkuja, varjostimia, verhoja, valokuvausta ja vinopino työohjeita.

Mielenkiintoista näiden muistilistojen ja tekemättömien töiden keskellä on, että pää pulppuaa ideoita. Välillä tekis mieli sanoa, että pysykää nyt aisoissa, kun en juuri nyt ehdi teille mitään tekemään. Mutta kutkuttavimmat on vaan ihan pakko ottaa työnalle.

Messuille tulee mukaan Nappilaukku.Niin helppo tehdä ja koko komeuden kruunaa hurmaava puinen jättinappi. Se on tehnyt pitkän matkan työhuoneeseeni Soulista, Etelä-Koreasta. Se onkin toinen tarina. Napit ovat tuijottaneet mua uteliaina lasipurkista koko kesän ja vihdoin niille löytyi arvoisensa paikka!

Hitailua ja käsitöitä

Kuluneesta kesästä on jäänyt mieleeni aivan erityisesti kaksi kohtaamista ystävän kanssa. Molemmille yhteistä oli, että ystäväni säteilivät. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui ihan arkisesti kaupan vihannesosastolla. Ystäväni siellä valikoi omenoita. Ei, mitään erityistä ei ollut tapahtunut. Olivat miehensä kanssa yhdessä siivonneet varastoa ja suunnittelivat ruuanlaittoa. "Mä nykyään hitailen!", hän kertoi leveästi hymyillen. Siinä se salaisuus, joka sai hänet näyttämään 10 kiloa kevyemmältä ja 10 vuotta nuoremmalta.

Toinen kohtaaminen tapahtui Asuntomessuilla, jossa törmäsin vanhaan luokkakaveriini (30 vuoden takaa). Ns. Valkoisen talon alakerrassa säteili kaunis nainen, joka esitteli talon ohessa myös itse tekemiään enkeleitä. Tunnistimme toisemme heti. "Mä nykyään tanssin, laulan ja teen käsitöitä!". Hän oli rohkeasti muuttanut elämänsä suunta ja ryhtynyt yrittäjäksi. Pienipihapuoti pursuaa kauniita käsin tehtyjä tavaroita.

Seuraaviin lomiin on taas pitkä aika. Soisin jokaisen muistavan vähän hitailla, tanssia ja laulaa. Vaikka vaan itsekseen.  Ja tietenkin tehdä käsitöitä.  Että elämässä säilyisi ilo.

Kuka näistä oikein päättää?!

Kukkapenkkini "loistoa" katsellessa jäin tuumaamaan. Kukahan on päättänyt, että mikä on rikkakasvi ja mikä ns. oikea kukka? Ajatella, että ne on niin eriarvoisessa asemassa sen suhteen mikä saa elää ja mikä ei. Kukkapenkissäni kasvaa monenlaista kasvia ja jostain syystä tarmokkaimmin siellä viihtyvät nämä ns. rikkakasvit. Olen käynyt uuvutustaistelua niiden kanssa, mutta silti osa on onnistunut pääsemään kukintaan saakka. Pakko ihailla niiden sitkeyttä! Nämä kalliilla rahalla ostetut liljat ovat niin passattuja, että eihän ne kestä oikein kuivuutta eikä märkääkään. Mokomat hemmotellut nysveröt.

Karriaisen komea violetti tupsu, kuin partasuti. Majesteetillinen pinkki horsma ojan pientareella ja lupiinin moniväriset kukinnot lehtineen - nehän on komeita. Voi miten kaunis onkaan voikukan hahtuvapallo ilta-auringossa. Eipä tarvi luomutarkastajan epäillä meitä kiellettyjen aineiden käytöstä...